Kirjoittajan apologia

Kun otin kynän käteeni kirjoittaakseni tämän kirjan, en aavistanut, että kirjoittaisin tämän pikku kirjan tällä tyylillä. Ei, olin hahmotellut toista tapaa, mutta päädyinkin käyttämään tätä tyylilajia. Näin se tapahtui: Kirjoittaessani pyhien tiestä ja matkasta tänä meidän nykyisenä evankeliumin päivänämme huomasin yhtäkkiä käyttäväni vertauskuvallisuutta. Kirjoitin heidän tiestään ja kulkemisestaan kohti kunniaa käyttäen kahtakymmentä vertauskuvaa. Sen tehtyäni mieleeni tuli toiset kaksikymmentä vertauskuvaa lisää, uusia pulpahteli mieleeni jatkuvasti. Kielikuvia sinkoili kuin kipinöitä tulesta. Silloin tuntui siltä, että kaikki leviää käsiin eikä aloittamastani kirjasta tule ikinä mitään. Totesin, että minun on koottava ajatukseni, ja tein niin. Vielä siinä vaiheessa en suunnitellut, että kynänjälkeni tulisi koko maailman eteen tässä muodossa. En käsittänyt, mitä olin tekemässä. Päämääräni ei ollut miellyttää lähimmäistäni, ei, se ei ollut päämääräni, minä kirjoitin omaksi ilokseni.

Tein tämän kirjoitelmani vapaa-ajallani. Uppoutumalla kirjoittamiseen halusin vain irtautua mieltäni piinaavista synkistä ajatuksista. Niinpä laskin kynäni paperille iloissani, ja pian oli mustaa valkoisella. Menetelmäni oli kirjoittaa ajatukseni sanoiksi sellaisina kuin ne tulivat mieleeni. Näin syntyi tämä laaja kokonaisuus, jonka nyt tässä näet.

Kun olin saanut kaiken valmiiksi, näytin tätä muille, jotta näkisin, tuomittaisiinko se vai pidettäisiinkö sitä oikeana. Toiset sanoivat, että antaa sen jäädä eloon; toiset taas toivottivat sille kuolemaa. Jotkut sanoivat: John, painata se; toiset sanoivat: älä painata. Jotkut sanoivat, että siitä koituu hyvää, toiset sanoivat, että ei koidu. Olin kahden tulen välissä enkä tiennyt, mitä olisi paras tehdä. Lopulta ajattelin: koska mielenne ovat näin jakaantuneet, aion ratkaista asian painattamalla tämän.

Tuumailin: toiset haluaisivat tämän kirjapainoon, toiset eivät. Siksi katsoin hyväksi testata, kumpi neuvo olisi paras. Mietin, että jos en nyt painata kirjaani, epään halukkailta mahdollisuuden nauttia siitä ja saada siitä suurta iloa itselleen. Niille, jotka eivät olleet kirjani levittämisen kannalla, sanoin: En halua, että pahennutte tähän asiaan. Koska veljenne ovat tähän mieltyneet, älkää tuomitko ennalta. Jos ette halua lukea sitä, olkaa lukematta. Toisille maistuvat lihapalat, toisille luut. Puhuttelin heitä tyynnytellen ja toin tutkittavaksi seuraavanlaisen kysymyksenasettelun:

Enkö voi kirjoittaa tällä tyylillä, tätä menetelmää käyttäen, tarkoittaen sinun parastasi? Miksi en voisi?

Tummat pilvet tuovat vettä, valkeat eivät. Olkootpa pilvet tummia tai valkeita, jos ne antavat hopeiset pisaransa maalle, maa kiittää kumpaakin. Se tuottaa satoa ja arvokasta hedelmää kummankin pilven avulla; maa ei erottele, mistä se vesi tulee. Maan hedelmässä vedet yhdistyvät, kukaan ei näe hedelmästä, millaisen pilven vettä se on saanut. Kuiva maa janoaa sadetta, mutta jos maa on vettä täynnä, se oksentaa molempien pilvien vedet suustaan ulos ja mitätöi niiden siunaukset.

Katso, miten kalastaja pyytää kalaa; mitä keinoja ja välineitä hänellä on? Katso, miten hän käyttää kaikkia kalastustaitojaan, hänellä on rysät, siimat, onget, koukut ja verkot. Silti löytyy kaloja, jotka eivät käy mihinkään pyydykseen, niitä ei saa koukulla, siimalla, rysällä, verkolla eikä millään kalastusvälineellä. Sellaiset kalat täytyy ottaa kiinni käsin, muuten ne jäävät saamatta.

Linnustaja metsästää saalistaan lukemattomin tavoin. Hänellä on pyssy, verkot, ansalangat, lamppu ja kello. Linnustaja ryömii, rientää ja vaanii paikoillaan. Kuka voisi kertoa, mitä kaikkea hän tekee linnustaessaan? Kuitenkaan hänestä ei tule sellaista mestaria, joka onnistuisi saamaan jokaisen haluamansa linnun. Vaikka hän puhaltaa pilliin ja viheltää, lintu karkaa pois.

Jos sammakon päästä tai osterin kuoren sisältä voi löytää helmen, eli jos voi löytää uskomattoman mitättömistä paikoista jotakin kultaakin kalliimpaa, kukapa ei alentuisi tarkistamaan olettamistaan paikoista, mitä niistä voisi löytyä?

Pikku kirjaani ei ole liitetty maalattuja kuvia, joten sen kysyntä ei johdu siitä, että joku haluaisi sieltä yhden kuvan, joku muu taas toisen kuvan. Sen sisältö ei ole tyhjänpäiväistä mielikuvituksen tuotetta vaan paljon arvokkaampaa.

– Niin, en ole täysin tyytyväinen siihen, että oikeamielisesti suoritetun tarkastelun ja koettelun jälkeen kirjasi hyväksytään.

– Mistä syystä? Onko kirjani pimeä vai mitä?

– Se on fiktiota.

– Entä sitten? Jotkut ovat käyttämällä fiktiivisiä ja yhtä pimeitä sanoja kuin minä saaneet totuuden loistamaan sädehtien.

– Se ei ole luotettava, koska se ei ole lujalla pohjalla.

– Miten niin? Kerro, mitä on mielessäsi.

– Heikko hukkuu sanoihisi, vertauskuvat sokeuttavat meidät.

– Kun kirjoitetaan ihmisille Jumalan Sanaan pohjautuen, kirjoitus on silloin lujalla pohjalla. Tekeekö minut epäluotettavaksi se, että käytän vertauksia? Eikö Jumalan laki ja evankeliumi ole kauan sitten tuotu meille käyttäen malleja, varjokuvia ja vertauksia? Ei kukaan tervehenkinen ihminen maan päällä pidä kyseistä esitystapaa vääränä, ellei hän halua vastustaa kaikkein korkeinta viisautta. Ei, vaan hän haluaa nöyrästi selvitellä, mitä Jumala puhuu hänelle näiden sanojen myötä: vaarnat ja silmukat; vasikat, lampaat, hiehot ja oinaat; linnut, yrtit ja karitsan veri. Onnellinen on se, joka löytää niihin sisältyvän valon ja armon.

Älä päättele liian hätiköidysti, että olen taitamaton ja puhun sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Ei kannata uskoa todeksi kaikkea todelta vaikuttavaa eikä halveksien torjua kaikkea vertauskuvallisesti esitettyä. On vaara, että omaksumme helposti kaikkea kovin vahingollista ja riistämme itseltämme mahdollisuuden saada sieluumme kaikkea hyvää.

Pimeät ja hämärät sanani kätkevät sisäänsä totuuden niin kuin aarrekammiot kullan. Profeetat esittivät totuuden käyttäen monia vertauskuvia. Kristus ja hänen apostolinsa toimivat samoin, he pukivat totuuden vertauskuviksi kuten voit selkeästi havaita. Pelkään sanoa, mutta Pyhä Kirja, joka tyyleineen ja esitystapoineen ylittää kaiken ymmärryksemme, on kauttaaltaan täynnä tällaista (pimeää kuvakieltä ja allegoriaa). Kuitenkin se hohtaa ja loistaa valoa, sen valonsäteet muuttavat pimeimmän yömme päiväksi.

Kirjaani hyljeksivä katsokoon omaa elämäänsä, siitä hän on löytävä pimeämpiä rivejä kuin kirjastani. Tiedostakoon hän myös, että parhaimpaankin, mitä hänellä on, kätkeytyy pahempaa kuin mitä kirjastani löytyy. Uskallan lyödä vetoa kertoimella kymmenen, että puolueettomat ihmiset arvioivat kirjoittamani paremmaksi kuin hänen valheensa, vaikka ne olisivat hopealippaassa.

Kapalovaatteisiinkin puettu totuus valaisee ymmärrystä, selkeyttää käsityskykyä, saa aikaan oikeamielisyyttä ja tahtoa toimia oikein ja totuudenmukaisesti. Muistiin ja mieleen painettu totuus ohjaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja ja näin selvittämään vaikeatkin tilanteet.

Paavali neuvoi Timoteusta käyttämään terveellisiä sanoja mutta välttämään ämmien juttuja. Kunnioitettu Paavali ei silti missään kohdin kiellä käyttämästä vertauskuvia; niihin on kätkettynä kultaa, helmiä ja kalliita jalokiviä, joita kannattaa niistä kaivella mitä huolellisimmin.

Oi, sinä Jumalan ihminen, salli minun vielä sanoa pari sanaa. Oletko pahentunut? Toivotko, että olisin pukenut esittämäni asiat toiseen asuun tai ilmaissut ne selkeämmin?

Salli minun vielä tuoda esille kolme näkökohtaa, sen jälkeen jätän itseni ja asiani minua parempien haltuun (kuten kohtuullista on).

Ensiksi. En koe menettelytapaani...