Pistin vahvan auton hinausköyden reppuuni. Sen päässä oli valmis lenkki, josta toisen pään voisin pujottaa, jolloin saisin hyvän kiristyssilmukan. Ja köyden toisen pään sitoisin koivuun. Sitä olisi riittävästi ja kyllä se minun painoni kestäisi kun sillä oli autojakin hinattu. Puukin oli jo katsottu valmiiksi; se oli näköetäisyydellä viljapellon takana, koko näköpiirin järein koivu joen penkalla. Kelpaisi siinä roikkua.
Joki kulki keskellä tasaista peltomaisemaa, jossa ei näköpiirissä ollut minkäänlaista kumpua edes metsissä. Sen mutkittelevan kulun paljastivat jo kaukaa joenpenkoilla ja vain niillä kasvavat koivut, lepät, pajupensaat ja todella harvalukuisiksi käyneet haavat. Rämepohjaiset mäntymetsät oli työnnetty viljelyn alta kauas joesta. Pellot olivat kauniin kullankellertävinä tuleentuneesta viljasta; kauraa, ohraa ja hiukan vehnää, siellä täällä vihreitä nurmisarkoja. Harvat ruismaat oli jo puitu, muiden puintia aloiteltiin.
Lähdin soratieltä vehkeideni kanssa kahlaamaan kaurapellon laitaa yksinäistä puutani kohti. Tuleentunut kaura oli hämmästyttävän pitkää, se ulottui vyötärölleni asti. Pellon reunassa kasvoi paikoin runsaasti yhtä korkeaa valvattia, jonka valkoiset höytyvät takertuivat maastopuvun housuihin ja takin liepeisiin. Osassa oli vielä keltaisia kukkia. Peltoa reunusti syvällä kurussaan miltei kuivunut luoma, joka kulki äsken käyttämäni tien alitse ja laski läheiseen S-jokeen.
Luoman jokeen laskevan suun kohdalla kuljin tömistelemättä ja mahdollisimman äänettömästi. Jossain metrejä allani penkassa oli majavan pesä. Oli kuljettava sen päältä, koska en halunnut tallata viljaa oikaisemalla pellon poikki. Näkymä joella oli kuvittelemaanikin pahempi; vesi oli syvällä seinämiltään savisessa, äkkijyrkässä uomassa. Ja sitä oli huolestuttavan vähän. Tämä oli todella ikävä yllätys. Jälleen kerran tuli todistetuksi tiedustelun tärkeys majavanpyynnissä. Siinä se on yhtä tärkeää kuin sodankäynnissäkin. Sen pitäisi lisäksi olla uunituoretta eikä menneenkeväistä.
Vedenpinnasta oli ainakin viisi metriä suosta aikoinaan raivattuun peltoon. Kesä oli ollut poikkeuksellisen kuiva ja kuuma. Ainoa ampumapaikka olisi koivu missä keväällä olin saanut taljajousellani pienen majavan, silloin vesi oli ollut tosin monta metriä korkeam
