Olin vanki. 14.10.2026 minä, Susan Emilie Atman, istuin neljäkerroksisen betonisen tehdasrakennuksen kylmällä ja rosoisella lattialla. Ainoat asiat mihin silmäni saattoivat osua, olivat vanhat pölyiset toimistokalusteet ja ruosteinen kahdella integroidulla turvalukolla varustettu ovi sekä katon rajassa oleva ikkuna.
Tunnistin ikkunan sen yläreunassa näkyvästä pitkästä räystäästä, johon puolittain reunan yli oli asettunut keltanauhainen kumitossu. Olin kerran aiemmin ohi juostessani tullut katsoneeksi ylös räystäälle ja miettinyt, miten kovaa jonkun oli tarvinnutkin tossua heittää, saadakseen sen lentämään niin korkealle. Olin silloin mielessäni nähnyt tossun keinuvan hetken reunalla päästen kuitenkin lopulta tasapainoon jääden heiluttelemaa