POHJALAISIA
– KUULUISA KANSANNÄYTELMÄ
JA SEN KIEHTOVAT SYNTYVAIHEET
Härmän lakeutta. Kuva: Samuli Paulaharju 1930, Museovirasto, finna.fi
VAIKUTUSVALTAINEN DRAAMA
KansannäytelmäPohjalaisia kantaesitettiin 2.10.1914 Kansallisteatterissa Helsingissä. Sen viimeisteli vapaa toimittaja Artturi Järviluoma (1879-1942). Teoksen teema oli päivänpolttava; suuriruhtinaskunnan autonomiaa oltiin purkamassa jaPohjalaisten nähtiin vastustavan venäläistämistoimia. Vuoteen 1917 mennessä näytelmää oli esitetty 2000 kertaa, enemmän kuin mitään muuta suomalaista teatterikappaletta siihen asti.4 Suosio ilmensi suomalaisten poliittista vastarintaa sortokaudella.
Pohjalaisten asema oli 1950-luvulle asti saman tapainen kuin Väinö LinnanTuntemattoman Sotilaan.5 Teos rakensi kansakunnan henkistä perustaa. Se puhutteli maalaisia,6 köyhälistöä ja kulttuuriväkeä; nostatti valkoista kansallistuntoa, mutta menestyi myös työväennäyttämöillä.
Leevi Madetojan ”kansallisooppera”Pohjalaisia kantaesitettiin 1924. Samannimiset mykkä- ja äänielokuvat ilmestyivät 1925 ja 1936.Pohjalaisten päähenkilön mukaan nimettiin Jussi-paita, josta muodostui pohjalaisuuden symboli. Samainen Jussi komeilee myös Jussi-patsaassa, jolla elokuvantekijöitä on palkittu 1944 alkaen.
Lakeuden asukkaisiinPohjalaisia piirsi lähtemättömän jäljen: Muun muassa Pentti Virrankoski (1984) ja Heikki Ylikangas (1990) ovat korostaneet, kuinka pohjalainen identiteetti perustui suurelta osin tähän teokseen.7 Klassikkonäytelmä innoitti synnyinmaakuntansa kirjailijoita, kuten Antti Tuuria romaanisarjassaan Pohjanmaa 1982-1997.8
Pohjalaisia käännettiin 11 eri kielelle. Se keräsi laajaa huomiota etenkin Virossa, Latviassa ja Pohjois-Amerikassa 1920-1930-luvuilla.910
POHJALAISTEN LUONNOKSET JA TEKIJÄEPÄILYT
Oliko juhlittu draamasaavutus kuitenkaan ilmoitetun tekijänsä luomus? Eri puolilla Suomea liikkui väitteitä, joiden mukaan Järviluoma ei olisi sen varsinainen kirjoittaja. Alahärmäläinen Antti Hilli kertoi tunnistaneensa vuonna 1914Pohjalaisia samaksi kuin Anton Kankaan kirjoittaman, mutta hävinneenHärmäläisiä -näytelmän. Kangas (1867-1904) oli kotoisin samaiselta Härmänkylältä kuin Hilli. Hän oli aktiivinen nuorisoseuramies, opiskellut lakia, kieliä ja kirjallisuutta ja kääntänyt novelleja.11
Pohjalaisten neljää luonnosta säilytetään Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa. Tässä julkaistaan niistä ensimmäinen. Sitä on täydennetty otteilla lopuista luonnoksista. Niiden sekä muun aineiston avulla perehdytään teoksen kirjoittajakysymykseen. Arvioidaan, minkä tyyppinen näytelmän muistettu alkuteksti,Härmäläisiä oli. Samalla valotetaan vuorosanojen taustoja ja poikkeamia viimeisteltyyn näytelmään, joka julkaistaan uudestaan vuoden 1916 painoksen mukaisena. Katsojalle tai lukijalle hengentuote avautuu uudenlaisena, kun sen syntytausta tehdään tutuksi.
Alkuperäisluonnoksia kaunokirjoista on Suomessa julkaistu vain joitakuita (mm. Aleksis Kiven kirjojen kriittisten editioiden yhteydessä). Harvoista merkittävistä teoksista ne ovat säilyneet yhtä hyvin.Pohjalaisten luonnosversiot ovat siitä erityisiä, että ne perustuisivat jonkun muun laatimaan pohjatekstiin.
Pohjalaisia olisi huomattavin suomalainen plagiaatti.12 Tapaus on ainutlaatuinen jopa kansainvälisesti.
NÄYTELMÄN VALMISTUMINEN JA JUONI
Järviluoma viimeisteliPohjalaisia loppuvuodesta 1913. Häntä tukivat eteläpohjalaiset ystävänsä Toivo Kuula sekä Jalmari Lahdensuo. Jälkimmäinen toimi Kansallisteatterin apulaisjohtajana ja ohjaajana. Järviluoma sijoitti näytelmään kansanlauluja, jotka oli kerännyt yhdessä Kuulan kanssa 1907. Näistä muutamia Kuula oli sovittanut ja tehnyt tunnetuiksi.13
Esikoisteos uhkui patrioottista Pohjanmaan henkeä. Sen vaiherikas juoni kertoo parista loppukevään päivästä pohjalaisessa maalaiskylässä noin 1850.
Ensimmäinen näytös
Antti Hanka palaa tutkintovankeudesta kahlehdittuna Harrin taloon. Häntä kyyditsee nuori vanginkuljettaja Jussi Harri. Häjy-suutari oli pilkannut Antin morsianta Maijaa, mistä tulistuneena Antti oli puukottanut suutaria. Harrin talon isäntä Erkki Harri käy pitkän dialogin toisen vanginkuljettaja Koljolan kanssa körttiläisyydestä, häjyistä ja paikkakunnan vallesmannin harjoittamasta väkivallasta. Talossa asuu koturina Salttu, joka juopottelee ja metelöi Kaappo-rengin kanssa. Kaisa ojentaa miestään Salttua juopottelusta.
Aisakellon ääni kuuluu vainiolta - vallesmanni saapuu. Hän haluaa katsoa Antti Hangan vankipassin ja vaatii talonpoikia ottamaan lakin päästään. Kun talopojat niskuroivat, vallesmanni uhkaa tuoda kasakoita talonpoikien riesaksi. Jussi Harri kieltäytyy ottamasta lakkia päästään. Vallesmanni huutaa hänelle, että”Lurjus!” lyöden piiskan varrella lakkia.
Kun suuttunut vallesmanni on poistunut, jännitys laukeaa ja Maija alkaa saarnata körttiuskoa. Erkki Harri hermostuu Maijan puheista ja hän päättää körttejä ärsyttääkseen järjestää talossaan tanssit.
Toinen ja kolmas näytös
Väki valmistautuu tansseihin samalla, kun Heikki saarnaa viinattomuuden ihanuutta. Jussi kannustaa Heikkiä, mutta repii oman raittiuslupauksensa, sillä haluaa olla vapaa sitoumuksista. Körttiläinen Hilapielen Heta painostaa Maijaa riisumaan korut ja varoittaa maailmallisista turhuuksista.
Tansseihin tunkeutuu Karjanmaan Köysti kymmenen häjyn kanssa. He aikovat varastaa lampaita. Jussi puolustaa taloa ja on ajautua puukkotappeluun. Riita päättyy painiotteluun, jonka Jussi voittaa. Tanssien aikana Liisa ja Jussi rakastuvat. Kuullaan myös, että Antti on tuomittu Siperiaan vietäväksi. Vallesmannia syytetään kohtuuttoman tuomion aikaansaamisesta. Herastuomari kertoo, että vallesmanni on päättänyt sijoittaa taloihin kasakoita, mikä on talonpojista nöyryyttävää.
Väärämielinen vallankäyttö laukaisee konflikteja: Heta kehottaa Maijaa varastamaan,mikä aikaansaa riidan. Maija auttaa Antti Hangan karkaamaan.Paosta kerrotaan vallesmannille, joka kuulustelee yhdessä kriivarin ja herastuomarin kanssa talonpoikia. Vallesmanni syyttää kuulusteluissa Antin karkaamisesta Jussia. Sen päätteeksi hän ruoskii Jussia laittomasti herastuomarin varoituksista piittaamatta. Toteutuu herastuomarin ennustus kapinasta –joesta joka”tulvii yli äyräidensä ja särkee tieltään kaiken.” Piiskattu Jussi puukottaa vallesmannin kuoliaaksi ja vallesmannin pistoolin laukaus surmaa hänet. Kuolevan Jussin kuuluisa viimeinen repliikki tiivistääPohjalaisten kansallismielisen sanoman:”Näen kansan kulkevan kirkkahin otsin. Se kansa ei koskaan nöyrry ruoskaa tottelemahan.”
ANONYYMINA KANSALLISTEATTERIIN
Lahdensuo esitteli uunituoreen käsikirjoituksen Kansallisteatterin johtokunnan kirjalliselle jaostolle talvella 1914. Tekijää ei tässä yhteydessä kerrottu. Jaoston jäsenistä Eino Kalima ja Kaarle Laurila luulivat draamanlaatijaksi Santeri Alkio-ta, Juhani Aho puolestaan Lahdensuota.14
Ensikäsittelyssä Juhani Aho ja Santeri Ivalo vastustivat kappaleen pääsyä ohjelmistoon ja asia jäi pöydälle. Toisella yrittämällä huhtikuussa 1914Pohjalaisia hyväksyttiin. Taustalla oli Ahon kannanmuutos. Hän tosin hymähti, ettei näytelmä olisi mikään kassamagneetti.15 Lahdensuo oli päätöksenteon aikana (20.3.1914) nimitetty Kansallisteatterin pääjohtajaksi syyskaudesta 1914 alkaen,16 mikä lienee vaikuttanut näytelmän läpimenoon.
KunPohjalaisia harjoiteltiin, maailma pauhui: Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt heinä-elokuun vaihteessa 1914. Kansallisteatterin henkilökuntaa jäi Saksaan sotavangeiksi.17 Produktion johtaja Lahdensuo ehti onnekseen palata Suomeen opintomatkaltaan...
