Fernando& heteronyymit Vain uneni ovat väyliä itseeni
:
Fernando Pessoa
:
Fernando& heteronyymit Vain uneni ovat väyliä itseeni
:
Books on Demand
:
9789528059943
:
2
:
CHF 18.90
:
:
Lyrik
:
Finnish
:
326
:
Wasserzeichen
:
PC/MAC/eReader/Tablet
:
ePUB
Fernando Pessoa (1888 - 1935) ei omana elinaikanaan paistatellut julkisuudessa. Hän eli pikkuvirkamiehenä melko porvarillista elämää ja kuoli suurempaa huomiota herättämättä 47-vuotiaana maksakirroosiin synnyinkaupungissaan Lissabonissa. Pessoa oli kirjallisessa tuotannossaan multipersoona, syvällä mielessään luomiensa henkilöiden piirittämä, niiden sulauma ja lopputulos. Hänessä yhtyvät kirjailijapersoonallisuudet tavalla, jollaista maailmankirjallisuudessa saa etsiä. Pessoan merkitys Portugalin kirjallisuuden uudistajana 1900-luvun alkuvuosikymmenillä on kiistaton. Maailmankirjallisuutta hänestä on tullut vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja hän on ympäri maailmaa lukevan yleisön yhteistä omaisuutta, kun uudet ja taas uudet sukupolvet ovat hänet löytäneet ja hänen tuotantoonsa ihastuneet. Tällä runoantologialla ovat itsensä Fernandon lisäksi mukana tunnetut heteronyymit Alberto Caiero, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis. Runot on valikoinut ja suomentanut Miika T. Meijer, joka on myös kirjoittanut teoksen saatesanat ja selitysosion.
Fernando Pessoa oli portugalilainen kirjailija, joka tunnetaan ennen kaikkea hänen runoudestaan. Omana elinaikanaan hän sai julkaistua omakustanteena vain kaksi englanninkielistä sonettikokoelmaa sekä vuotta ennen kuolemaansa 1934 runoteoksen Mensagem. Hänen tekstinsä on löydetty todella vasta hänen kuolemansa jälkeen.
SISÄLLYS
– Suomentajan saatesanat –Hieman suurempi kuin kokonainen maailmakaikkeus
Kirjailija ja Henkilö Fernando Pessoa ja hänen lukuisat minänsä
DR. PANCRÁCIO
Hänen kulkiessa
ALBERTO CAIERO
I: LAMMASPAIMEN
I En ole koskaan ollut paimenessa
II Katseeni on kirkas kuin auringonkukka
III Illalla ikkunallani silmäilemättä hämärässä
V Tarpeeksi metafyysistä on olla pohtimatta mitään
IX Minulla on lammaslauma
X Hei, lauman haltija
XI Tuolla neidillä on piano
XXI Jos voisin puraista palasen maailmasta
XXII Kuten se, joka avaa talonsa oven kesäpäivänä
XXIII Mieleni on harmaa kuin taivas
XXIV Mitä näemme olevasta, on olevaa
XXVI Tosinaan kirkkaan ja oikeanlaisen valon päivinä
XXVII Luonto on ja ei ole jumalainen…
XXVIII Tänään luin melkein kaksi sivua
XXXI Jos joskus väitän kukkien hymyilevän
XXXIV Minun on niin luonnollista olla ajattelematta
XXXV Korkeiden latvojen välistä pilkistävä kuutamo
XXXVI On runoilijoita, jotka ovat taiteilijoita
XXXVII Kuin valtava likainen tulipalo
XXXIX Olevan mysteeri, missä se on?
XLII Postivaunu kulki tiellä kadoten matkoihinsa
XLVI Tällä tai tuolla tavoin
XLVII Taloni yläkerran ikkunasta
XLIX Vetäydyn sisälle ja suljen ikkunan
II: RAKASTUNUT LAMMASPAIMEN JA MUITA RUNOJA (1914 - 1930
)
Tien mutkan takana
Kuu on korkealla taivaalla, on kevät
Puhdistaa ja siivota Materiaa
...
Asioiden hämmästyttävä todellisuus
Jos minusta kuolemani jälkeen kirjoitetaan elämäkerta
Jokainen teoria, jokainen runo
Tänään minulle luettiin Fransiscus Assisialaista
Kukaan ei huomaa etäisen laivan etenemistä joella
...
Maailmankaikkeus ei ole minun ideani
Vaaleana pilvisenä päivänä huolestuin, miltei pelästyin
Tiedän, että maailma on olemassa, mutta en tiedä, olenko minä olemassa
Mutta miksi kyseenalaistaisin itseni muuta kuin olemalla sairas?
Kun kylmä vuodenaikana on kylmä, tunnen sen miellyttävänä
Sota, joka aiheuttaa kärsimystä laivueineen maailmalle
Yksikään Luonnosta muodostettu mielipide
Totuus, valhe, varmuus, epävarmuus
...
Kukkulan paimen, niin kaukana lampainesi minusta
Eläkää nykyisyydessä, te sanotte
Ei riitä, että avaan ikkunan
Tänä aamuna lähdin matkaan sangen varhain
En pystynyt nukkumaan, vaan valvoin koko yön nähdessäni mielessäni
Rakastunut paimen kadotti sauvansa
Ensimmäinen merkki myrskystä joka iskee ylihuomenna
Nyt kun tunnen rakkautta
Puhutte sivilisaatiosta ja siitä, kuinka sitä ei pitäisi olla
III: FRAGMENTTEJA
En koskaan yrittänyt elää elämääni
En tiedä, mitä tietäminen on minulle. En voi nähdä sisäpuolelleni
Ihmiset ovat puhuneet minulle ihmisyydestä
Jo lapsena ennen kuin sain opetusta ollakseni kypsä
Makasin ruohikolla
Isänmaallinenko? Ei, vaan portugalilainen
ÁLVARO DE CAMPOS
IV: KAKSI OODIA (1917, 1927
)
Tervehdys Walt Whitmanille
Kuolevaisen oodi
V: KOTIINPALUU JA MUITA RUNOJA (1923 - 1935
)
Newtonin binomikaava on yhtä kaunis kuin Milon Venus
Täysin epäsubjektiivinen tie
Lisbon Revisited (1923
)
Lisbon Revisited (1926
)
Etäiset majakat
Chevroletin pyörillä matkalla Sintraan
Olen pahasti vilustunut
Lähellä Oxfordia
Kyllä minä se olen, minä juuri, tullakseni itsekseni
Puhu lempeästi, sillä tämä on elämää
Herään keskellä yötä hiljaisuuteen, hyvin myöhään yöllä
Lissabon värikkäine
Minua ja unelmiani vastapäisessä rakennuksessa
Hyppäsin pois junasta
Kauanko siitä on, kun kirjoitin viimeksi
Keskiyön liikkumattomuus alkaa laskeutua
Riisuin naamion ja vilkaisin peiliin
Aattona jona ei koskaan lähdetä
Yli puoli tuntia sitten
Kotiinpaluu
Minua huimaa
Jokainen rakkauskirje on
Cleary Non-Campos!
Tiemme ristisivät Lissabonin keskustan kaduilla
Mitä hyötyä on tunteesta, jos sille on ulkoiset syyt?
Là-bas, je ne sais où…
(
Tuolla jossain, en tiedä missä…
)
RICARDO REIS
VI: OODEJA 1914 - 1927
Lumi peittää auringon kaukaisuudessa valaisemat kukkulat
Viisas on se mies, jolle maailma on näytös
Rakastan Adoniksen puutarhan ruusuja
Jumalat eivät tunnusta mitään niin selkeästi kuin elämän
Ainoa vapaus, jonka jumalat lukevat kunniaksemme
Kullakin asialla on aikansa
Muistele nopeita askeleita valkoisella rannalla
Meillä on aina ollut varma näkemys
Jäljitä kohtalosi
En minä sinua hyljeksi tai vihaa, Kristus
Kärsin, Lidia, pelkään kohtaloani
Säe vastaa
Sinusta on tuleva se, joka olet aina ollut
Uusi kesä, joka tuoreuttaan tuo tullessaan
Hetki hetkeltä muinaiset kasvot toistuvat
Hedelmät ovat peräisin elävistä puista
Otsani yli valtaavat harvat kiehkurat
Kuinka tavaton suru ja katkeruus
Lehti ei vetäydy takaisin oksaan, jossa se kasvoi
Uneksittu ilo on iloa, vaikka uneksittua
Kuinka moni nauttii nauttimisen nauttimisesta
Uni on hyväksi, koska heräämme siitä
VII: OODEJA 1928 - 1935
Kadonneiden jalkojen tekemä häviävä polku
Se mikä lakkaa, on kuolema, ja kuolema
Epäröivinä kuin unohdettu Aiolos
Heikko paheessa, heikko hyveessä
Eivät vain he, jotka meitä kadehtivat ja vihaavat
Odota vähän, olet saava kaikkea
Hallitse tai vaikene. Älä tuhlaa itseäsi
Jos jokaiselle asialle olisi vastaava jumala
Paljastan suoraan, ajattelen niin kuin tunnen
Haluan olla huoleton ja tyyni
Yksikään päivä, josta et nauttinut, ei ollut sinun
Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä. Vaiti ja teeskennellen
Rakastan näkemääni, sillä eräänä päivänä
Lukemattomat elämät ovat meissä
Neljä kertaa vääränä vuonna väärä vuodenaika
Käteni, jotka kokoavat kasaan
Toiset kuvailevat lyyran ja harppujen säestyksellä
Pyydän jumalilta vain yhtä, jäädä huomiotta
FERNANDO PESSOA
VIII: SURREALISTI (1913, 1914 ja 1917
)
Ikäväni rämeet sivelevät kullattua sieluani…
Viisto sade
I Unelmani äärettömyyden satama ylittää tämän maiseman
II Kirkossa loistavat kynttilät tänä sateisena päivänä
III Suuri egyptiläinen sfinksi haaveilee tällä paperiarkilla…
IV Äänettömän tilan tamburiinit!
...
V Pihalla on aurinkohevoskarusellin pyörremyrsky…
VI Mestari heilauttaa tahtipuikkoaan
Joitakin satunnaisia säkeitä
Muumio
I Olen kulkenut pitkän matkan
II Kleopatra makaa kuolleena katoksessa
III Kenen katse on se
IV Ahdistukseni...