: Arthur Conan Doyle
: Valoa ja varjoja Varhaisia rikoskertomuksia
: Kustantamo Helmivyö
: 9789527469217
: 1
: CHF 7.50
:
: Krimis, Thriller, Spionage
: Finnish
: 296
: Wasserzeichen
: PC/MAC/eReader/Tablet
: ePUB
Valoa ja varjoja sisältää Arthur Conan Doylen varhaisia rikoskertomuksia vuosilta 1881-1891. Ne valottavat kirjailijan ensimmäisiä askelia aiheen parissa ja kohti hänen kestävintä luomustaan, Sherlock Holmesia. Tarinoissa esiintyy pari amatöörietsivää, mutta mukaan mahtuu myös kansainväliseen salaliittoon tempautuvia sivullisia, sarjamurhaajia, muinaisten druidien perillisiä ja mahdollisesti jotain yliluonnollisempaakin. Kertomukset ovat yhtä lukuun ottamatta aiemmin suomentamattomia. Teoksessa on suomentaja Mikael Luovan esipuhe.

Arthur Conan Doyle (1859-1930) on yksi maailman tunnetuimpia rikoskirjailijoita, joka loi unohtumattoman mestarisalapoliisin Sherlock Holmesin.

SAATTEEKSISI


Tämä valikoima sisältää yhdeksän Arthur Conan Doylen varhaisvuosien kertomusta, jotka liikkuvat jollain tavoin rikoskirjallisuuden alalla. Vaikka Doyle oli monipuolinen ja laaja-alainen kirjailija, kestävimmän jälkensä hän on jättänyt juuri rikoskirjallisuuteen. Tarkoitan nyt tietenkin Sherlock Holmesia. Holmesin varjo on kuitenkin peittänyt alleen sen tosiseikan, että Doyle kirjoitti paljon muutakin rikollisuuteen ja rikosten selvittäjiin liittyvää. Varsinaisia dekkareita hänen tuotantoonsa ei Holmeskertomusten lisäksi silti juurikaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kuulu. Tässäkään kokoelmassa ei tavata kuin pari amatöörietsivää. Kertomuksista varhaisin on vuodelta 1881 – Doylen neljäs julkaistu – ja myöhäisin vuodelta 1891, ilmestynyt alle puoli vuotta ennen ensimmäistä Holmes-novellia. Kokoelma siis kuvaa paitsi kirjailijan varhaista kehitystä alallaan myös yhden hänen uransa keskeisen teeman alkuvaiheita. Kertomukset ovat yhtä lukuun ottamatta aiemmin suomentamattomia.

Jeremy-sedän vieraana (Uncle Jeremy’s Household) on kokoelman tarinoista pisin, lähes pienoisromaanin mittainen. Se ilmestyi ensimmäisen kerran alkuvuodesta 1887, mutta Doyle oli tarjonnut sitä ensimmäisen kerran julkaistavaksi jo puolitoista vuotta aiemmin. Kertomus sisältää paitsi yhden Doylen kertomusten peruselementeistä, minä-kertojan joka joko opiskelee tai harjoittaa lääketiedettä, myös hänen mieltymyksensä brittiläisen imperiumin kaukaisiin laita-alueisiin. Tässä tapauksessa se on Intia, jota Doyle sivuaa esimerkiksi myöhemmissä romaaneissaanThe Mystery of Cloomber jaThe Sign of Four. Wilkie CollinsinMoonstonen kaiut ovat ilmeisiä.1 Doylen orientalistinen Intia on myyttinen tausta tarinalle, eikä hän todellakaan ole kovin tarkka faktojen suhteen.

SekäJeremy-sedän vieraana ettäJännittävä jouluaatto eli Luentoni dynamiitista (An Exciting Christmas Eve or, My Lecture on Dynamite, 1883; kirjoitettu 1882) ilmestyivät alun perin The Boy’s Own Paper -lehdessä. Se oli nimensä mukaisesti pojille suunnattu lukemisto, joka ilmestyi lähes kahdensadan vuoden ajan ja jonka tarkoituksena oli innostaa miehenalkuja lukemaan ja kasvattaa heitä kristillisiin arvoihin.Jännittävässä jouluaatossa Doyle omaksuu saksalaisen lääkärin ja tiedemiehen äänen (ja kertojan ”runsassanaisen” ja ”raskasliikkeisen” tyylin) ja varoittaa lukijoitaan yleiseurooppalaisen ekstremismin kavaluudesta.

Kylä kauhun vallassa (A Pastoral Horror, 1890) on kokoelman tarinoista lähimpänä salapoliisikertomusta.

Siinä jahdataan sarjamurhaajaa, joka terrorisoi syrjäistä vuoristokylää, ja seurataan tarkasti rikoksen systemaattista selvittelyä. Novelli lähestyy myös kauhukertomusta paitsi nimensä puolesta myös viittaillessaan vampyyreihin ja kuvaillessaan murhaajan väkivallantekoja. VaikkaKylä kauhun vallassa ilmestyikin ensimmäisen kerran 1890, se on kirjoitettu jo useita vuosia aiemmin, luultavasti 1884.

Vuokra-ajurin tarina (The Cabman’s Story, 1884) edustaa tekstityyppiä, jota Doyle hyödynsi muutamaan otteeseen urallaan. Siinä kehyskertomuksen minä-kertoja kohtaa tarinoivan miehen, joka jutustelee kuulijalleen monenlaisista itselleen sattuneista tapauksista. Tämä mahdollistaa Doylen hyödyntää tarina-aihioita, jotka eivät kenties sellaisinaan riittäisi täysimittaiseen kertomukseen. Vuokra-ajurin tarinat liittyvät kaikki jollain tavoin rikoksen maailmaan. Jo aiemmin Doyle oli hyödyntänyt samanlaista rakennetta kertomuksessaanThat Veteran (1882) ja myöhemmin ainakin vuoden 1895The Recollections of Captain Wilkiessä, joista kumpikaan ei ole ilmestynyt suomeksi.

Yksinäinen mökki (The Lonely Hampshire Cottage, 1885) on moraliteetti rikoksen kannattamattomuudesta ja ahneuden vaaroista. Sen verkkaisen tunnelmoivassa kerronnassa ja kuvailussa, etenkin kun päähenkilö ryhtyy nousemaan öistä portaikkoa, voi halukas mieli kuulla kaikuja Poesta ja hänenKielivästä sydämestään2.Yksinäisen mökin miehessä, samoin kuin sitä seuraavanÖisen vieraan isässä, voi aistia jälkiä Doylen omasta isästä. Kuvataiteilija Charles Altamont Doyle oli alkoholisti, jolla oli taipumusta arvaamattomaan käytökseen. Hän joutui mielisairaalaanYksinäisen mökin kirjoittamisen aikoihin.

Öinen vieraamme (Our Midnight Visitor, 1891) on kokoelman tarinoista myöhäisin. Kun se julkaistiin, kaksi ensimmäistä Sherlock Holmes -romaania olivat jo ilmestyneet ja myöhemmin samana vuonna Holmesin hahmo nostaisi Doylen kaikkien tuntemaksi kirjailijaksi, joka saattoi lopullisesti jättää lääkärintoimensa.Öinen vieraamme liittyykin Holmes-kaanoniin hieman. Se nimittäin sijoittuu fiktiiviselle Uffan saarelle Skotlannin länsipuolella. Kun Doyle kirjoitti muutamaa kuukauttaÖisen vieraamme ilmestymisen jälkeen Holmes-novelliaanThe Five Orange Pips3, mainitsee tohtori Watson siinä joukon heidän aiempia seikkailujaan, joista yksi tapahtui juuri Uffan saarella.

Murhenäytelmä verikivellä (The Blood-Stone Tragedy, 1884) on saanut innoituksensa tositapauksesta, aivan kuten kuukautta aiemmin ilmestynyt maineikasJ. Habakuk Jephson’s Statement4, joka myötäili ”aavelaiva” Mary Celesten tapausta. Verikiven tragedian innoittaja oli walesilainen William Price, joka pyrki elvyttämään muinaisten druidien uskomuksia viktoriaanisen ajan Britanniassa. Myös tässä kertomuksessa, etenkin sen fanaattisessa pakanassa on kauhutarinan sävyjä.

Yö nihilistien joukossa (A Night Among Nihilists, 1881) on paitsi tämän kokoelman varhaisin kertomus myös ainoa aiemmin suomennettu. Se ilmestyi vuonna 1887 Uuden Suomettaren Juttu-tuvassa nimelläJyväkauppias pulassa. Tarina rinnastuuJännittävään jouluaattoon – kummassakin kertomuksessa tietämätön päähenkilö joutuu rikollisten keskelle. Yhteistä niille on myös huumori, joka pehmentää tarinan dramatiikkaa ja tekee niiden kieltämättä uskomattomista käänteistä viihdyttävämpiä ja siksi lukijalle helpommin hyväksyttäviä.

Kokoelman päättää pitkäVoittolaukaus (The Winning Shot). Se ilmestyi ensimmäisen kerran heinäkuussa 1883 mutta on kirjoitettu jo edellisvuoden kesänä. Tiukasti ajatellenVoittolaukaus ei ole varsinainen rikosjuttu vaan yliluonnollisten aineksiensa ja groteskien yksityiskohtiensa vuoksi lähes kauhukertomus.Voittolaukaus on synkkä tarina, joka sivuaa Doylelle myöhemmin merkittäviksi nousevia spiritistiä teemoja sekä hypnoosia. Sen julkaisuhistoria on sikäli mielenkiintoinen, että ensi ilmestymisensä jälkeen Bow Bells -lehdessä sitä ei virallisesti julkaistu uudestaan Doylen elinaikana. Kirjailijan noustua kuuluisuuteen lehden toimittaja halusi käyttää tilaisuuden hyväkseen ja julkaista kaksi tämän Bow Bellsissä ilmestynyttä kertomusta ilman kirjoittajan suostumusta. Toista niistä (An Actor’s Duel eliThe Tragedians) hän ei löytänyt vaan korvasi sen toisen kirjoittajan novellilla ja antoi sille Doylen kertomuksen nimen. Julkaisu on siis kaikin puolin hämäräperäinen.

Doylen tiedetään suunnitellaan uransa alkuaikoina kokoelmaa nimeltäLight and Shade, joka kokoaisi 18 häneltä siihen mennessä ilmestynyttä kertomusta. Suunnitelma ei koskaan toteutunut, ja moni varhaisista tarinoista jäi lopulta julkaisematta uudelleen Doylen elinaikana. Myöhemmin kirjailija suhtautui ensimmäisiin novelleihinsa lempeän kriittisesti ja kutsui niitä kisällintöiksi. Hänelle ne olivat harjoittelua, kokeilua ja taitojen kerryttämistä. Niissä on puutteensa ja paljon hiomattomia kulmia, mutta samalla ne ovat osoituksia kirjoittamista eteenpäin ajavasta innostuksesta ja ammattitaidon karttumisesta sekä Doylen tarinankertojan kyvyistä jo uran varhaisvaiheessa.

Haminassa lokakuussa 2022

M. Luova

1The Mystery of Cloomber (1888); suom.Cloomber Hallin salaisuus (1900) jaCloomberin salaisuus eli Astraalikello (1922). –The Sign of Four (1890; suom.Neljän merkit (1894) jaNeljän merkki...