Kolmas tarina

Korea maa

Minä ja Brinsessa päätämme ottaa selvää siitä, että muuttuuko ihminen ajan myötä, ja jos muuttuu, niin mihin suuntaan hän kenties muuttuu. Sukellamme erääseen kauniiseen maahan, sen menneisyyteen eli ”Suuren Joseonin kuningaskuntaan” ja sieltä takaisin nykyisyyteen.

Brinsessa istuu edessä ja minä istun takana. Kapseli kiitää hurjaa vauhtia ohi aikavyöhykkeiden. Tuntuu kuin syöksyisimme jotakin liukasta ja kiemurtelevaa kaukaloa pitkin kauas menneisyyteen. Erilaisia maisemia ja erilaisia ihmisiä ja outoja eläimiä vilahtelee silmissämme.

Kapseli pysähtyy. Laitamme leikisti kanelia kainaloon ja suihkutamme näkymättömyyspulveria päällemme. Niin on turvallisempaa. Lähestymme edessä olevaa kivipalatsia. Se on suuri, mutta matalampi kuin kirkko ja siinä on monia erilaisia rakennuksia. Pihalla seisoo pilvin pimein sotilaita, joilla on kaikilla musta hattu, tai lieneeköhän karvahattu, päässään. Heidän edessään seisoo kaksi tiukanoloista miestä ratsuineen.

Heillä on mustanharmaat ”piippolakit” päässään. Toisella mustaviiksisellä miehellä on ruskea, pitkä takki yllään. Takissa ovat puolipitkät hihat ja iso kaulus. Takin alla näyttää olevan musta, pitkä hame, jonka mustat hihat näkyvät takin alta, ja hame näkyy alhaalta takin helman alta. Kaulasta valuu alas musta, leveä kangaskaistale. Myös vyötäröllä on musta kaistale.

”Nahkaa se on”, kuiskaa Brinsessa minulle. Jaloissa kummallakin on mustavalkoiset tossut. ”Nahkajalkineet”, kuiskaa Brinsessa taas minulle. Olen eri mieltä Brinsessan kanssa, mutta en uskalla mennä hypistelemään miehen kangastai nahkakaistaletta. Toisella mustapartaisella miehellä on samanlainen takki, mutta tummempi tai sanoisinko jotenkin sekavärisempi. ”Liekö eri eläimen nahkaa”, käväisee mielessäni. Vyö- sekä laahusnauha, olkoon sitten nahkaa tai kangasta, on hänellä punertava. Hänellä taitaa olla takin alla valkoiset housut. Jaloissa hänellä ovat aivan samanlaiset mustavalkoraitaiset tossut tai jalkineet, kuin vieressä seisovalla kaverillaan.

Brinsessa menee reippaasti pääsaliin. Minä hiivin hänen perässään. Valtaistuimella istuu kuningas. Hänellä on päässään musta hattu, luulisin, että se on karvahattu, jossa on vako keskellä. Vako on niin ovelasti värkätty, että kaukaa näyttää kuin hänellä olisi kaksi pientä sarven tynkää molemmin puolin päätä.

Hänellä ovat tummat, raskasluomiset, tuikkivat silmät, ja yllään hänellä on oranssinpunainen valtava mekko, jossa on vaaleampia oranssisia kuvioita olkapäillä ja rinnuksessa. En tiedä, mitä ne kuviot tarkoittavat, eikä Brinsessakaan uskalla valaista minua. Jaloissa kuninkaalla ovat mustat jalkineet. Hänellä ovat tummat, A-kirjaimen muotoiset viikset.

Kuninkaalla on neuvottelu pääministerinsä kanssa. Pääministeri yrittää taivutella kuningasta luovuttamaan kruunun sille pojalle, jota kuningas eniten rakastaa, eikä sille, joka hänen mielestään on valtaan sopivin.

Olemme Brinsessan kanssa nähneet kuninkaan perheen. Hänellä on kolmetoista lasta. Kauniita tyttöjä ja valpassilmäisiä poikia. Kuningas on toista kertaa naimisissa. Olemme nähneet kuningattarenkin. Kun näimme hänet käyskentelemässä pihapolulla, hänellä oli pitkä, valkoinen, ilmeisesti nahasta valmistettu mekko yllään ja valkoinen, suuri lierihattu päässään.

Musta etutukka näkyi hatun alta, ja joku mustavalkoinen puupalikkanauha roikkui lierihatusta. Hän oli kaunis näky, ja tuntuu siltä, että kuningas palvoo häntä. Brinsessa ainakin on vakaasti sitä mieltä.

Ovatko nämä ihmiset tyhmempiä, eläimellisempiä tai jollakin tavalla alempitasoisia kuin meidän aikamme ihmiset? ”Kyllä niiden täytyy olla”, arvelen minä. ”Eihän heillä ole sivistystä. Ovat raakalaisia.”

Nyt kuninkaan luo tulee hänen Viides Poikansa ensimmäisestä avioliitosta. Hän on komea, nuori mies, jolla ovat hyvin valppaat silmät. Poika tiedustelee Taejo-isältään, mitä tuo ”ketale pääministeri” täällä teki. Isä välttelee kysymystä. Hän tietää, että hänen poikansa vihaa pääministeriä, joka taas on isä-kuninkaan luottohenkilö. Isä ei kerro pojalleen pääministerin todellista asiaa.

Viides Poika eli Viides Prinssi tietää, että isä on suunnitellut hänelle kruunua. Hän myös tietää, että isä on ollut suuri sotasankari. Taistellut voitokkaasti maahan tunkeutuneita vihollisia vastaan. Taistellut myös 580 vuotta maata hallinnutta, jo pahasti sukuavioliittojen rappeuttamaa kuningassukua vastaan.

Hän on auttanut ja haluaa edelleenkin auttaa isäänsä onnistumaan vallankaappauksessa. Isä onnistuukin yrityksessään ja julistaa uuden kuningaskunnan ”Suureksi Joseonin kuningaskunnaksi”.

Entisen kuningassuvun uskollisiin kannattajiin kuuluu eräs tutkija, runoilija ja viisas valtiomies. Viides Prinssi järjestää isänsä kunniaksi juhlat. Hän kutsuu tämän viisaan valtiomiehen juhliin. Valtiomiestä kohdellaan juhlissa hyvin, mutta kotimatkalla hänet viiden miehen voimalla surmataan.

Isä-kuningas tekee hyvää työtä. Hän parantaa suhteitaan naapurimaihin, lähettää lähettiläitä entisiin vihollismaihin ja kohentaa maan hyvinvointia. Häntä vaivaa ja rasittaa kuitenkin suunnattomasti Viidennen Poikansa järjestämä ystävänsä ja arvostetun valtiomiehen murha. Hän kuuntelee pääministeriään ja nimittää Toisen Poikansa kruununperijäkseen.

Kaiken kukkuraksi kuningasta kohtaa suuri suru, kun hänen vaimonsa kuolee äkillisesti. Kuningas herpaantuu ja masentuu hetkeksi. Pääministeri käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hän tekee salaliiton ja yrittää murhata kuninkaan Viidennen Prinssin, jonka kanssa hän ei tule toimeen. Se kuitenkin epäonnistuu.

Viides Prinssi saa vihiä asiasta ja tekee ratsian palatsiin. Hän tappaa pääministerin ja kaksi omaa veljeään.

”Brinsessa, lähdetään kotiin heti paikalla! Onhan Sinulla varmasti näkymättömyyspulveri tallella?” supatan minä järkyttyneenä. ”On, on. Tämähän tapahtuu muinaisuudessa, kauan sitten. Ei ole syytä pelkoon”, sanoo Brinsessa minulle. ”Mutta, kun olemme nyt heidän ajassaan”, intän minä yhä peloissani. ”Ei historiaa voi jälkeenpäin muuttaa”, toteaa Brinsessa tyynesti.

Isä-kuningas masentuu huomatessaan kauhukseen, että Viides Prinssi on vallan takia valmis tappamaan omat veljensä. Hän luopuu kruunusta Toisen Poikansa hyväksi ja vetäytyy omiin oloihinsa. Päätämme Brinsessan kanssa piipahtaa hänen luonaan.

Isä-kuningas istuu tuolissaan. Nyt minä huomaan, että hänen pukunsa rinnuksessa taitaa olla vaakuna. En kuitenkaan ole varma enkä uskalla kysäistäkään juuri nyt Brinsessalta. Kuningas kirjoittaa uudella, luomallaan kirjoitusjärjestelmällä. Hän painaa välillä pään käsiinsä ja nyyhkyttää rajusti. Jatkaa kuitenkin kirjoittamistaan.

Viides Prinssi pyrkii hänen puheilleen, mutta hän ei jaksa eikä pysty ainakaan vielä ottamaan tätä vastaan. Hän haluaa kirjoittaa oppinsa muistiin ja toimittaa sen Toisen Poikansa luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Brinsessa osaa tulkita kuninkaan kirjoitusta: ”Poikani, minulla on periaatteita, joita olen pyrkinyt noudattamaan, tosin melko huonolla menestyksellä. Epäonnistumiset painavat raskaasti sydäntäni, ja murtavat mieleni. Toivon, että Sinä onnistut elämässä paremmin. Tärkeimpiä hyveitä ovat; inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus. Ylempien kunnioittaminen ja alempien suojelu. Perusperiaatteena on parantaa ja lisätä hyvinvointia yhteiskunnassa jalon käytöksen kautta, joka siirtyy ensin perheestä kaupunkiin, sitten yhteiskuntaan ja myöhemmin koko maailmaan.” Kuningas rupeaa taas nyyhkyttämään. Me...