1980

Raskaana

Kesällä 1980 varmistui asia, jota olin jo vähän aikaa arvellut. Kuukautiset olivat jääneet pois. Minä olin raskaana!

Vauva syntyisi tammikuussa 1981. Odotusajan pahoinvointi ei ollut kovin paha. Ihanaa oli odottaa vauvaa. Tämä raskaus ei alkanut niin helposti, kuin aikaisemmat, jolloin olin tullut raskaaksi melkein vain katsomalla tiettyyn suuntaan.

Olin nyt ollut yli vuoden ilman ehkäisyä, ennen kuin aloin odottaa. Olin jo alkanut olla huolissani, eikö enää tärppääkään.

Minulla oli raskausaikani alussa yhdet kuukautiset, tavallista niukemmat tosin.

Ystävillemme Tertulle ja Armakselle syntyi kesäkuun kymmenes päivä poikavauva. Heillä oli jo esikoistytär Johanna, joka oli vuotta nuorempi, kuin meidän Satu ja vuotta vanhempi, kuin meidän Maarit. Meidät pyydettiin lapsen kummeiksi. Janne Antero kastettiin 29.6.1980.

Syksyä

Rivitalon pihaa kunnostettiin. Saatiin autojen lämmitystolpat paikoilleen. Pihaan pystytettiin myös lipputanko ja kiikkuteline lasten keinuja varten. Pertti rakensi talon muiden miesten kanssa pihalle hiekkalaatikon viereen lapsille liukumäen. Pihaan laitettiin myös renkaat ja puolapuut. Mukava oli minunkin ulkoilla hoitolasten kanssa omalla pihalla, kun lapsille oli tekemistä.

Talvi

Lokakuun lopulla tuli talvi. Lunta satoi monena päivänä ja yönä. Pakkanen kohosi viiteentoista asteeseen. Onneksi autoomme oli vaihdettu talvirenkaat jo edellisellä viikolla.

Tytöt pääsivät luistelemaan Ahmon lammelle. Kuusivuotias Saijakin jo opetteli. Hän luisteli suksisauvojen kanssa, se sujui ihan hyvin. Joskus tuntui, että olisi pitänyt tyyny kiinnittää takapuolen alle, kun välillä tuli kuperkeikkoja. Pertti kävi kokeilemassa hiihtoa.

Marraskuun lopulla sain äitiyspakkauksen vauvaa varten. Siinä oli ruskeita froteisia potkuhousuja, valkoisia ja keltaisia froteepuseroita, ja ruskea, lämmin toppapuku talvea varten. Toppapuvussa oli valkoinen flanellivuori. Vauvan pyyhe oli keltainen, pehmoinen hupullinen froteepyyhe.

Oli ihanaa tutkia vaatteita ja haaveilla tulevasta pikkuisesta. Raskausaika oli mennyt hyvin. Pahoinvointia oli vain alussa. Vatsa oli jo kasvanut, synnytyksen aika lähestyi. Äitiyspakkauslaatikosta saatiin ensimmäinen vauvan sänky. Äitini Irene ompeli siihen rimpsureunaisen suojuksen. Kyllä siinä kelpasi tulevan pikkuisen ensimmäiset kuukautensa köllötellä. Olin käynyt neuvolassa säännöllisesti kuukauden välein. Yksi lääkärinneuvolakin oli jo ollut.

Kipuja

Pertti joutui olemaan sairauslomalla päänsäryn ja niskakipujen vuoksi. Häntä hoidettiin Kuopiossa Tonuksessa. Hänellä oli myös polvi kipeytynyt. Tehtiin varjoainekuvaus. Nivelkierukka oli rikkoutunut oikeasta polvesta. Se leikattaisiin, kun siihen tulisi aika. Niskan vaivoihin annettiin Tonuksessa lämpö- ja kylmähoitoa ja päänsärkyyn pään hierontaa.

Ehkä hoidot vähän auttoivatkin, sillä Pertti pystyi taas menemään töihin. Myöhemmin häneltä otettiin röntgenkuvat päästä ja kaularangasta.

Joulukuun alussa Pertti pääsi polvileikkaukseen Tarinaan. Leikkauksen jälkeisenä päivänä hän sai jo opetella kävelemään sauvojen kanssa.

Kävimme hänen luonaan Tarinan sairaalassa joka ilta Satun, Maaritin ja Saijan kanssa. Sairaalassa piti olla kolme päivää leikkauksen jälkeen. Sairauslomaa tuli kuukausi.

Äitiyslomalle

Kävin aluksi neuvolassa kerran kuukaudessa. Ei ollut verenpainetta eikä muitakaan vaivoja. Hemoglobiinikin oli melko hyvä. Loppuaikoina neuvolassa piti käydä useammin.

Joulukuun lääkärinneuvolakäynnillä 9.12.1980 minut määrättiin sairauslomalle supistelujen ja selkäsäryn takia. Äitiysloman alkuun oli aikaa kolme viikkoa. Painoin odotusajan alussa 52 kiloa. Lomalle jäädessäni paino oli noussut raskauden alusta kymmenisen kiloa. Hemoglobiini oli 126 ja verenpaine 130/70. Laskettu aika oli 29.1.1981.

Synnytys

Perjantaina 17.1. alkoi tapahtua. Meillä oli siivouspäivä, kuten tavallisesti aina perjantaisin. Aamulla meni limatulppa, minulla oli vähäistä verensekaista vuotoa. Supisteluja oli harvakseltaan. Aamulla siivotessani mietin, että jokohan tänään tulee lähtö synnytykseen. Siivottiin rauhassa loppuun. Ulkona oli kova lumituisku. Pertin piti tehdä lumityöt moneen kertaan. Silloin oli meidän talonmiesvuoro.

Mutta illalla kymmenen jälkeen piti hakea naapurista Ulla tyttöjen luokse, sillä supistukset olivat muuttuneet säännöllisiksi. Pertin oli lähdettävä viemään minua Kuopioon sairaalaan. Keli oli huono, koko päivän oli tuiskuttanut lunta.

Ei synnytys ollut helppo, ihmeen tiukassa oli paikkojen aukeaminen. Olihan edellisestä kerrasta kuusi vuotta. Lauantaita vasten yöllä kello 1.42 ensimmäinen poikani, neljäs lapseni, tuli maailmaan.

Hän sai yhdeksän pistettä, oli 51 cm pitkä, ja painoi 3550 grammaa. Hänellä oli pikkuisen ruskeaa tukkaa. Ihana vauva! Vauva oppi helposti syömään. Isä ja isosiskot, Satu, Maarit ja Saija kävivät seuraavana päivänä meitä katsomassa sairaalassa ja lapset toivat itse tekemiään onnittelukortteja.

Pertti ja tytöt olivat sunnuntaina, minun ja vauvan ollessa vielä sairaalassa, Pertin mummon, hänen äitinsä äidin, Matilda Nissisen hautajaisissa Tuusjärvellä. Tytöt olivat siellä laulaneet yhdessä Ronkasen lasten kanssa. Elvi Ronkanen on nuorin Matilda Nissisen lapsista, siis anoppini sisko. Usein elämässä käy niin että, kun toinen lähtee, toinen syntyy tilalle.

Pääsimme kotiin neljäntenä päivänä synnytyksestä. Kotona oli siivottu ja leivottu. Täytekakku oli odottamassa ja Pertti oli leiponut korvapuusteja. Pikkupojalla oli yllään raidallinen keltamusta potkupuku. Kotimatkalle hänet puettiin hoitolapseni äidin neulomaan sinivalkoiseen villapukuun.

Aluksi vauvan rytmi oli sekaisin. Hän nukkui päivät ja itkeskeli yöt. Noin viikonikäisenä saatiin rytmi muuttumaan ja yöt alkoivat sujua.

Äitini Varkaudesta tuli muutamaksi päiväksi meitä auttamaan. Hän oli ommellut äitiyspakkauksen laatikkoon päällisen, jossa oli valkoisella pohjalla kirkkaan sinisiä pilkkuja. Pakkauslaatikosta tuli vauvan nukkumapaikka ensi kuukausiksi.

Monet ystävämme ja tuttavamme kävivät meillä poikavauvaa katsomassa. Esikoisemme opettajakin istui meillä yhden illan vauvaa ihailemassa. Ulos vauva pääsi ensimmäisen kerran kahden viikon ikäisenä. Aloitettiin 10 minuutista. Välillä ei ulos voinut vauvaa laittaa ollenkaan, sillä vielä maaliskuussa oli kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Ristiäiset

Ristiäiset pidettiin meillä kotona Myyränpolulla 22.2.1981. Meidän kaikki lapset on kastettu kotona. Poikamme sai nimekseen Tommi Antero. Hänet kastoi kirkkoherra Yrjö Jokiranta. Siskot, Satu, Maarit, ja Saija, lauloivat ristiäisissä laulun Jumalan kämmenellä.

Mummo ja ukki Varkaudesta olivat paikalla. Samoin sisareni Marja, pienen poikansa Vessen kanssa, Pertin äiti, Hilkkamummo, oli myös mukana. Marjasta tuli Tommin sylikummi. Muut kummit olivat Kaarina ja Viljo Ihalainen, sekä Terttu ja Armas Jääskeläinen.

Tommi vauva kastettiin samassa perinnekastekoltussa, kuin siskotkin ja minut ja minun sisarukseni oli kastettu. Rusettien väri vain vaihdettiin siniseksi tyttöjen jälkeen.

Vauvan hoito sujui kokemuksen antamalla varmuudella. Sisarukset olivat innokkaita auttamaan.

Lapset kasvavat

Kesäkuussa 1981 aloin tarjota lapselle kiinteää ruokaa. Liha, kala ja vellit lisättiin ruokavalioon vähitellen. Siihen asti hän sai vain rintamaitoa.

Puolivuotiaana Tommi-poika painoi 7950g ja oli 67cm pitkä. Hän nousi itse istumaan kuuden kuukauden iässä ja samoihin aikoihin hän nousi pystyyn tukea vasten. Ensimmäinen, pieni helmihammas ilmestyi suuhun seitsemän kuukauden ikäisenä. Yhdeksän kuukauden iässä poika otti ensimmäiset askelensa ilman tukea. Hän oli vauhdikas pikkupoika, joka vähän päästä teloi itseään. Lääkärireissut olivat tavallisia. Monta...