Johdanto: Ilmassa liikkuva myrkkytapahtuma
Oli kuin joku olisi sytyttänyt tulitikun kuivassa heinikossa. Kun maansa presidentinvaalikampanjointia seuranneet järkyttyneet yhdysvaltalaiset kommentaattorit ryhtyivät vuonna 2016 puhumaan uudesta totuudenjälkeisestä ajasta, termi levisi hetkessä yleiseen kielenkäyttöön kaikkialla länsimaissa. Britanniassapost-truth omaksuttiin heti: maassa oli juuri nähty faktoja vääristelevä – ja onnistunut – kampanja EU-eron puolesta. Asiantuntijuuden ja tosiasioiden voimaan uskoneet britit pyörittelivät päitään epäuskoisina uudelle, totuudenjälkeiselle politiikalle. Suomessakin alettiin niputtaa ilmiöitä totuudenjälkeisyyden alle. Voima, jolla termi levisi, kertoo siitä, että monien mielissä se selvästi kuvasi jotain, joka oli todella tuloillaan.
Vaikka post-truth, totuudenjälkeisyys, löi sanana läpi vuonna 2016, ei maailma siirtynyt uuteen aikakauteen yhdessä vuodessa. Taustalla olevat ilmiöt ovat muhineet pinnan alla jo pitkään. Lukuisat kirjoittajat ovat vuosien mittaan pyrkineet hahmottelemaan ja nimeämään havaitsemiaan muutoksia julkisessa keskustelussa ja politiikan tekemisen tavoissa. Totuudenjälkeisyys näyttää kokoavan näitä ajatus- ja kehityskulkuja yhden käsitteen alle.
Tiettävästi ensimmäisen kerran post-truth-termiä käytti näytelmäkirjailija Steve Tesich vuonna 1992 Nation-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa. Tesichin mukaan Watergaten ja muiden korkean tason skandaalien uuvuttama yhdysvaltalaisyleisö kyllästyi paljastuksiin, jotka kerta toisensa jälkeen horjuttivat uskoa amerikkalaisiin ihanteisiin ja poliittiseen eliittiin. Niinpä amerikkalaiset eivät enää halunneet lukea huonoja uutisia. Kansa päinvastoin halusi, että heitä suojellaan totuudelta:
Meistä on nopeasti tulossa prototyyppi kansasta, josta totalitaariset hirviöt saattavat vain uneksia. Tähän saakka kaikkien diktaattoreiden on täytynyt nähdä vaivaa totuuden tukahduttamiseksi. Me omilla toimillamme osoitamme, ettei se ole enää tarpeen, että olemme omaksuneet hengellisen mekanismin, joka riisuu totuuden kaikesta merkityksestä.1
Oxford Dictionaries valitsi totuudenjälkeisyyden vuoden 2016 sanaksi.2 Silti jo kymmenen vuotta aiemmin toisen sanakirjan, Merriam-Websterin, toimittajakunta oli valinnut vuoden uudissanaksi termin, joka niin ikään kuvasi henkilökohtaisten uskomusten ylivaltaa ja tosiasioiden suhteellisuutta.Truthiness oli käsite, jonka tv-koomikko Stephen Colbert lanseerasi ohjelmansa avausjaksossa. Sana piti sisällään ajatuksen faktoista piittaamattomasta totuudenkaltaisuudesta. Konservatiivista tv-juontajaa parodioiva Colbert piti monologin, jossa hyökkäsi ”elitistisiä” tietosanakirjoja kohtaan, sillä ne pyrkivät sanelemaan, mikä on totta ja mikä ei:
Mikä Britannica on minulle sanomaan, että Panaman kanava valmistui vuonna 1914? Jos haluan sanoa, että se valmistui 1941, minulla on oikeus siihen. Minä en luota kirjoihin. Ne ovat pelkkää faktaa vailla sydäntä.3
Colbert tuntui sanoittavan osuvasti jotain sellaista, mitä moni amerikkalainen oli aistinut. 2000-luvun mittaan yhä räikeämmin jakautuneessa maassa vahvistui käsitys, että kansakunta oli menettämässä järkensä. Irakin sotaan johtanut kampanja avasi monien silmät huomaamaan, millä välinpitämättömyydellä maan poliittinen johto suhtautui tosiasioihin ja millä kyynisyydellä se johti maata. Maan mediakenttä muuttui rajusti, kun 1990-luvulla perustettu konservatiivien äänitorvi Fox News sai 2000-luvulla rinnalleen vielä räikeämmin puolueellisia verkkomedioita, niistä tärkeimpänä Breitbartin. Yhteinen
