Vihreä politiikka
:
Osmo Soininvaara
:
Vihreä politiikka
:
Kustannusosakeyhtiö Teos
:
9789518515091
:
1
:
CHF 15.30
:
:
Politik, Gesellschaft, Wirtschaft
:
Finnish
:
232
:
Wasserzeichen
:
PC/MAC/eReader/Tablet
:
ePUB
Vihreä politiikka on Osmo Soininvaaran terävä, hauska ja perusteellinen selvitys vihreästä politiikasta. Mistä oli alun perin kysymys ja mitä on tapahtunut vihreiden tavoitteille, kun puolue on kasvanut vaihtoehtoliikkeen teeilloista hallituksen kabinetteihin? Onko taloudellisen kasvun kritiikki uhrattu kestävyysvajeen torjumiselle? Vastustavatko kaikki vihreät ydinvoimaa? Samalla kun Soininvaara käsittelee vihreiden keskeisimpiä kysymyksiä maltillisesta kulutuksesta tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, hän käy läpi omaa suhtautumistaan vihreään politiikkaan. Hän nostaa pöydälle vihreiden kipupisteitä, kuten luonnonsuojelun ja säästävän kaupunkirakenteen välistä ristiriitaa. Kirja on kerrassaan pakollista luettavaa jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle!
Osmo Soininvaara (s. 1951) on tullut tunnetuksi omaäänisenä ajattelijana sekä yhtenä vihreän liikkeen perustajista. Kunnallispolitiikan lisäksi Soininvaara on toiminut ministerinä, vihreiden puheenjohtajana ja kansanedustajana. Hän oli SATA-komiteassa sen perusturvajaoston puheenjohtaja. Soininvaara on julkaissut useita yhteiskuntaa ja politiikkaa koskevia teoksia. Viimeksi häneltä on ilmestynyt kirja 'Sata-komitea - miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa' (Teos, 2010). Hänen aiempia kirjojaan ovat muun muassa 'Vauraus ja aika' (Teos, 2007) ja 'Fillarilla Nizzaan' (Teos, 2008). Pro Oeconomia -kirjallisuuspalkinnon vuonna 1995 saanut Soininvaara on intohimoinen pyöräilijä. Hän asuu vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa Helsingissä.
Ydinvoiman vastustaminen oli vihreän liikkeen keskeisiä kysymyksiä 1980-luvulla. Onpa jopa väitetty - virheellisesti - että vihreä liike olisi syntynyt ydinvoiman vastaisesta liikkeestä. Olin myös itse innolla mukana ydinvoimaa vastustamassa. Edelleen olen sitä mieltä, että olimme ehdottomasti oikeassa. Sen aikainen ydinvoima merkitse kohtuutonta riskiä, eikä sellaisia rakkineita, joita silloin suunniteltiin kaikkialle, saa enää rakentaa minnekään. Jos jokin olisi mennyt vikaan, laajoja alueita olisi muuttunut pitkäksi aikaa elinkelvottomiksi.
Ydinvoiman vastustamisessa oli kuitenkin kyse monesta muustakin asiasta. Vastustettiin yksisilmäistä taloudellista kasvua sinänsä ja tehokkuusyhteiskunnan arvoja. Ydinvoima alkoi muistuttaa vastapuolen symbolia ja siksi sen vastustamisesta tuli meidän puolemme symboli. Ydinvoima oli Suuri Saatana.