POJAN TRAUMA LÄPI ELÄMÄN

SISÄLLYS2

NUOREN POJAN ARKEA LAPIN PERUKOILLA 4

SAMANISMI MEIDÄN PERHEESSÄ 7

ENSIMÄINEN LOMANI SUKULAISTEN LUONA 10

VANHEMPIENI ÄKILLINEN KUOLEMA 13

KUN KATKERUUS JA VIHA ALKAA NOSTAMAAN PÄÄTÄÄN 16

VIHANI KESKELLÄ SAIN RAKKAUTTA KOKEA 19

ENSIMÄINEN YHTEINEN LOMAMME 22

ELOA KESKELLÄ FESTAREITA 25

POIKA UI NYT SYNKISSÄ VESISSÄ 28

POJAN ENSIMÄINEN HIRMUTEKO 31

RUUMIIN KÄTKEMINEN 34

JO TOINEN RUUMIS POJAN ELÄMÄSSÄ 36

SUOHAUTA KUTSUI MYÖS TOISTA VELJESTÄ 38

KUN LOPUKSI MURHAAJA VAPAUTUI 40

MURHAAJAN PERÄSSÄ POIKA NYT KULKEE 42

SUOHAUTA JA KOLMAS RUUMIS 44

LAPINMATKA JA KOTIINPALUU 46

KOHTALON IVAA, RUUMIIT LÖYTYY 48

POIKA VANGITAAN 50

POJAN TRAUMA LOPPUU KUOLEMAAN 52

ELÄMÄ ISÄNI POISMENON JÄLKEEN 54

KUOLEMA KORJAA SATOA TAAS 56

NORMAALIA ARKEA MAATILALLA VÄLILLÄ 58

KUN UUTTA NAVETTAA RAKENETTIIN 60

NAVETTA PALOI, TULI KAKSI RUUMISTA LISÄÄ 62

MÖKIN SEINÄSSÄ OUTO KIRJOITUS 64

VANHAN MÖKIN PURKAMISTA 66

UUDEN MÖKIN RAKENTAMINEN JA HAULIKON LAUKAUS 68

KUULUI TOINEN LAUKAUS 70

ERKIN KUOLEMA KESKEN RAKENTAMISEN 72

POLIISI ETSII TODISTEITA METSÄSTÄ 74

KUN MIEHET VANGITAAN 76

POJAN TRAUMA LÄPI ELÄMÄN 78

ISÄNI TRAUMAN KOKEMINEN 80

SAIRAALASSA ÄITINI KANSSA 82

ÄITINI KUOLEMA 84

LEIKKIMÖKKIÄ RAKENTAEN 86

TAPAUS MÖKKIREISSULLA 88

AUTO OJASSA, MIES KATEISSA 90

TULI MUUTAMA PUHELU 92

KUN SAUNAA RUPESIMME TEKEMÄÄN 94

ISKU TAKARAIVOON 96

LOPUKSI KOLME RUUMISTA TULI LISÄÄ JA TRAUMA SAI LOPUN 98

JOHDANTO 100

NUOREN POJAN ARKEA LAPIN PERUKOILLA

Elettiin vuotta 1970 ja kesä oli parhaimmillaan. Olin juuri täyttänyt 10 vuotta. Koulu oli loppunut ja loma hyvällä mallilla. Maataloissa isännät tekivät omia hommiaan. Sianpaska tuoksui valtoimenaan sieraimiini ja tuntui, että hajua ei saanut pois pesemälläkään. Rahalle se tuoksui, aina sanottiin. Tykkäsin samoilla metsissä, etsien jotakin uutta ja ihmeellistä. Vanhat kuusimetsät puhuivat naavapartaista kieltään. Silitin sitä kuin tukkaa konsanaan. Tuoksui niin puhtaalta. Olin tarponut metsässä jo hyvän tovin ja pysähdyin kuuntelemaan. Taustalla tikka naputti jonkun kelon kylkeä rummutuksen äänin. Jossain lorisi vesi. Haistelin metsän ilmaa ja koin olevana osa tätä kaikkea. Keräsin kuusen käpyjä ja istahdin kaatuneen puun rungolle. Käpylehmiä tein rivin, niin kuin sotilaat laitoin ne riviin rungon päälle. Annoin jokaiselle lehmälle nimen. Siinä rungon yli niiden kanssa leikin ja hyppelin. Kuvittelin niiden osaavan puhua ja juttelin niille. Ne olivat minun kavereitani, metsän omia ystäviä, jotka aina sain jättää lähtiessäni pois. Joka kerta kun palasin noille samoille saloille, aina löysin uusia ystäviä, käpyjä ja niin leikkini saivat jatkua. Olin ainut lapsi meidän perheessämme. Perheemme oli m